Kesä meni multa niin paljon paremmin. En mä oo koskaan aatellu et koulussa oleminen jotenkin stressais mua / sais mut tuntemaan oloni huonommaksi vartalosta etc., mutta ehkä se on sitä. Koko loman aikana mulla on ollut vaan muutama ahmimiskohtaus, ehkä jotain viis, mikä on mulle tosi vähän ainakin jos vertaa viime kevääseen mikä oli ihan painajaista. Koitin jossain vaiheessa käydä säännöllisesti lenkillä, mutta yllätys yllätys siitä mitään tullut. Mä oon kumminkin hyppinyt narua ja pyörittänyt hulavannetta jonkun verran, mutta en osaa sanoa onko siitä ollut mitään apua kiinteytymisessä. Mun maha on kuitenkin kiinteytynyt, mutta mä en oo varma johtuuko se tuosta ahmimis/oksentamis-kierteen paranemisesta vai sitten liikunnasta. Oli mulla kyllä viime liikunnankurssin aikoihinkin aika epäkiinteä varsinkin vatsanseutu.
Mutta niin, oon tullut siihen tulokseen että ehkä koulu vähän ahdistaa mua. Kun näkee niin paljon kauniita ja hyvävartaloisia ihmisiä ja se alemmuudentunne. Joka tapauksessa tällä viikolla mulla on ollut kaksi ahmimiskohtausta enkä todellakaan halua mennä takaisin siihen kierteeseen mikä oli päällä ennen kesää. Haluan vaan olla laiha ja kaunis, ja kyllä mun pitäis jo tähän mennessä tietää että ahmiminen ja oksentaminen ei oo oikea tie siihen eikä oikeastaan tie ollenkaan, koska en mä sillä mitään tuloksia ole saavuttanut. Se on vaan se hetki, kun sä tajuat vetänees kaapillisen ruokaa ja panikoit. Sitä vaan haluaa tuntee itsensä taas puhtaaksi ja että ois taas menossa kohti parempaa. Ei se toimi niin, ja kyllähän mä sen tiedän, mutta se on melkein niinku joku vaisto et heti kohti vessaa ja sillä tää olo paranee. Ja heti noiden kahden häpeäpilkun jälkeen musta tuntuu et kaikki roikkuu heti paljon enemmän ja turvottaa, varsinkin naamaa.
Tää on taas tätä että miksi vitussa teen tätä itelleni. Mulla meni jo hyvin. Mä laihduin kesän alussa pari kiloa kun mulla ei yksinkertaisesti ollut töiden ja kavereiden keskellä hirveästi aikaa syödä. Tai ehkä se oli sitä, että kun aloitin päivän syömättömyydellä, sitä oli paljon helpompi jatkaa loppuun asti. Painoin tossa juhannuksen paikkeilla ehkä 59 kiloa ja nyt oon jälleen takaisin siinä 60,5 kilossa. Haluaisin vaan saada tän äkkiä pois enkä aloittaa taas jotain bulimiakierrettä.
Totuushan varmaan on, että ei mulla voi enää ikinä olla normaalia ruokasuhdetta. Edes parempina aikoina mä en pysty miettimään annosmääriä / mitä syön sen perusteella mitä mun keho on mieltä. Onko mulla nälkä vai mitä. Ja sit se tunne että ois "täysi"... Ei se oo enää samanlainen, tai ainakaan ei tunnu siltä. Silloin kun mä alan ahmimaan, mä syön sen kipupisteen yli. Ei mikään edes maistu enää miltään, mutta se ruoka on pakko saada alas... niin miksi? En todellakaan tiedä. Toisaalta se on sitä, että ajattelen ettei tästä selvitä enää mitenkään muuten kuin oksentamalla, sama kai se on nyt sitten syödä kaapit tyhjiksi. Toisaalta taas se on varmaan sitä, etten mä pysty lopettamaan. Se on niin sairas ajatus, mutta kun sitten kaapii ne ulos, tuntuu niin kuin poistaisi virheitä ja aloittaisi alusta. Toi on varmaan se juttu mikä tekee koko tosta kamalasta rutiinista koukuttavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti