Tällä hetkellä tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Mä olen pureskellut kynsiä, sortunut syömään ihan liikaa ja epäterveellisesti, nukkunut liian vähän, tuhlannut liikaa rahaa, puhunut mitä sattuu väärille ihmisille, varmaan saanut aika monet suuttumaan mulle. Kaikista pahinta on kuitenkin, että mä olen lihonut yli kilon. Tänään kun tulin koulusta ja astuin vaa'alle se helvetin masiina kehtasi näyttää 61,8 kiloa. Olkoonkin, että mulla oli normivaatteet päällä, ihan liikaa.
Tarvin taas kontrollin takaisin. Mulla meni jo niin hyvin - sillon kun syö ja nukkuu "oikein", yleensä tuntuu, että muukin elämä loksahtelee kohdilleen. Ja sillon kun heittää ne vituiksi, niin yleensä kaikki muukin menee vituiksi. Ks. yllä.
Tällä hetkellä mä vaan haluan nukkua ja itkeä ehkä vähän. Mua ärsyttää suurin osa ihmisistä tällä hetkellä vaikka ne ei oo tehny mitään väärää. Musta tuntuu vaan, että mä en oo kellekään niin tärkeä kuin ne on mulle. Mä vähän niin kuin riitelin mun parhaan kaverin kanssa. Mut en oikeasti, koska me ollaan vielä puheväleissä, se vaan on oma ittensä taas kerran, mahdollisimman lyhytsanainen ja kylmä. Joskus mä mietin miks me ollaan vieläkin kavereita, mutta en kai mä osais elää ilman sitäkään. Lisäksi musta tuntuu, että oon univajeisena hurmaavana itsenäni taas mennyt vetämään sellaista settiä, että taidan viettää loppuelämäni sulkeutuneena läppärin kanssa sisälle tähän synkkään kämppään.
Joo terve.
